Pääsiäisen jälkeen koko meidän perhe koirineen suuntasi miehen vanhemmille pankki- ja koululomalle. Maanantai-illalla saavuttiin määränpäähän ja seuraavana aamuna piti olla klo 10 uutta taloa katsomassa, mukaan tulivat tietenkin minä ja mieheni ja kaksi vanhinta tyttöä. Talo oli edelleen samanlainen kuin silloin viimeksi. Eipä tänäkään kesänä saada nauttia valmiista pihasta, ehkä sitten vuonna 2015 tai 2016...tai joskus. Seuraava kohde oli pojan yläkoulu ja rehtorin kanslia. Olen aina pitänyt lasten nykyistä koulua pienenä. Rehtorin kysyttäessä pojalta, kuinka paljon oppilaita nykyisessä koulussa on niin ei se koulu enää ihan niiiiiiin pieneltä vaikuttanut. Ja oppilaitahan siellä on noin 250. Pojan tulevassa koulussa, jossa on myös lukio on oppilaita suunnilleen 60. UPS, vähän vähemmän. Ehkä parempi niin, yläkoulu johon poika olisi mennyt jos jäätäisiin asumaan tänne Turun kupeeseen olisi yksi Suomen suurimpia yläkouluja, vajaa tuhat oppilasta. 7luokkia on tyyliin 16 kpl, siinä sit taas ei ole mitään järkeä !! Pojan kannalta äärettömän harmillista on, että hän olisi päässyt enkkuluokalle. Tuolla sellaista taas ei ole. :(  Rehtorin kanssa puhuttiin, että olisi mahdollista on saada lisätunteja englannista. Toivottavasti toteutuu. Lisäharmia tuo se kun poika aloitti 4luokalle lukemaan ruotsia, ja kas kummaa tuolla uudessa paikassa koko ruotsin opiskelu tulee mahdolliseksi vasta 2016 !! Joten poika pääsee sitten vähän korkeammalle asteelle lukemaan sitä ruotsia. Onneksi yläkoulun yhteydessä on se lukio, veikkaan meinaa että poikani on kohta siellä yläkoulun ruotsintunneilla. :)   Rankan koulukierroksen jälkeen suunnattiin 'paikalliseen' kebabmestaan, lähinnä mieleen tuli joku 80-luvun kuppila. 

Taloa ei voi ostaa jollei ole rahaa, ja jollei ole rahaa pitää ottaa lainaa. Ja sehän me käytiin tekemässä. Ehkä tai en edes tiedä miksi, mutta sen kai olisi pitänyt herättää (kenen mielestä?) jonkinlaisia suuria tunteita. Ei se herättänyt minussa mitään sen suurempia tunteita. Joku siinä vitsaili, että alkaako naru kaulassa kiristymään, nyt sitten sitä ollaan pankin kanssa naimisissa. Tjaa, on sitä ennenkin lainaa ollut, vaikka ei ihan noin suuressa mittakaavassa niin se vaan on laina, joka maksetaan pois ja se siitä.  

Seuraavana aamuna vähän vaille yhdeksän kipitettiin lasten kanssa autoon ja ajettiin uuden alakoulun ja päiväkodin pihalle. Koululaiset vein koulunpuolelle, heidän oli tarkoitus olla mukana vitos-kutosluokan historiantunnilla. Ja itse suuntasin siitä kolmen nuoremman ja miehen seuraksi päiväkodin puolelle. Uusi rakennus on aina uusi ja hieno. Meille kerrottiin, että tällä hetkellä päiväkodin puolella on 20 lasta, 13 eskarilaista ja loput pieniä päiväkotilaisia. Syksyllä eskarilaisia on 8, viisi tyttöä ja kolme poikaa. Saas nähdä kasvaako kesän aikana ryhmä vielä. Varaa ainakin olisi kasvaa. Nykyisin keskimmäisen päiväkotiryhmässä on 18 eskarilaista ja viisi 6vuotiasta, joka on varmasti aika normaali ryhmäkoko. Lapset olivat ihan innoissaan uusista leluista, ja varmasti aloittavat syksyllä hyvillä mielin päiväkodin. Tarkoitus olisi, että nuorimmat olisivat ainakin tammikuuhun asti 13päivää kuukaudessa päiväkodissa. 

Koulun puolelta löytyi kuntosali, jota myös kyläläiset saa käyttää. Ja pari vakivuoroa siellä oli martoillekkin. :) Mahdetaankohan meidän perheessä innostua siitä kuntosalista, siinähän se menisi rattoisasti kun veisi pikkuset päiväkotiin ja itse sen ajaksi kuntosalille. Tai sitten ei.  

Kahteen päivään kun sopii mahdollisimman paljon tapaamisia, niin pitihän ne talokaupatkin käydä tekemässä. Joten käytiin myyjän kanssa tekemässä kauppapaperit. Nyt me sitten ostettiin talo ja melkein jo omistetaan se. Pakko sanoa, ettei tämäkään sen enempiä tunteita herättänyt. Mies tais hoitaa  sen puolen. 

Ehkä ne tunteet tulee siinä vaiheessa, kun myyjä häipyy meidän talosta, josta me ollaan sille maksettu ja sinne pääsee käymään ihan omassa rauhassa. 

Pääsiäisestä on nyt jonkin aikaa kulunut, vielä ei olla mitään pakattu. Mutta tavaraa on meiltä lähtenyt, sohva, pari pakastinta, puutarhakalusteet, ruokapöytä tuoleineen, kerrossänky ja paaaaaljoon paljon pienempiä tavaroita. Eikös se ole hyvä joskus karsia tavaraa ja sitten muuttaa pelkän matkalaukun kanssa uuteen kotiin. ;)