Siitä se ajatus sitten lähti, kun eräänä marraskuun päivänä koko meidän perhe suuntasi reilun kolmen sadan kilsan päähän katsomaan omakotitaloa. Taloa, joka on suht uusi, liian pieni, ihanasti keittiön kaappeja,  poreallas, pihalla koira-aitaus, halvat asumiskustannukset, laajennuksen mahdollisuus, maalla, lähimmän naapurin sijainti on vieläkin mysteeri. Mitäpä jos muutettaisiin maalle??! Perheessä se olisi tuttu tilanne yhdelle. Sille miehelle, joka on lapsuutensa ja nuoruutensa asunut maalla lehmänpaskan keskellä, neppaillen autoja ja ajaen traktoria. Suuri muutos se tulisi olemaan sille, reilu 30 vuotiaalle turkulaiselle äidille, joka on viimeiset kymmenen vuotta asunut ihan siinä Turun vieressä. Suuri muutos se tulisi olemaan myös ensi syksynä aloittavalle pojalle, joka vastustaa muuttoa. Koska siellä ei ole mitään. Muutto tulisi olemaan suuri asia, sille nyt 5luokkaa käyvälle tytölle, joka ei voi ymmärtää miksei sinne voi heti muuttaa ja heti hommata, kissoja, koiria, marsuja, kanoja, possuja, kaneja tai ainakin sitä hevosta. Lapsen loogisella ajatustavalla ajatellen perheen keskimmäinen huolestui, sitten tulisi vähän pitkä matka päiväkotiin. Perheen pienimmät sanovat joo joo tai ei, molempia yhtä innokkaasti. Perheen kaksi mustaa noutavaa käyttölinjaistalabbista , pääsisivät varmasti ihan unelmapaikkaan olisi  laakeeta aakeeta ja metsää missä juosta aamusta iltaan.

Niin mitäpä jos muutettaisiin, siinä sitten soudettiin ja huovettiin, ja päätettiin jos pankki meille lainaa suo niin sinne lähdetään.  Ensi viikolla mennään kirjoittamaan papereita. Me muutetaan maalle!! Kauhistuttaa, epätodellinen olo, haikeaa. Nyt sitten kasvaa lista mitä pitäisi tehdä parin viikon sisällä tai ainakin yrittää tehdä, irtisanomisia, ilmoittautumisia, ahdistua ajasta ja päätöksistä, muuttamisesta, pakkaamisesta, mitä kaikkea kannattaa ja ei kannata raahata mukana... Hommaa riittää tässäkin muutossa, edellinen muuttohan oli noin vuosi sitten joten se muuttaminen ei tässä perheessä ole ihan uusi juttu. Mutta tällä kertaa suurempi muutos. Sen kymmenen vuoden aikana mitä ollaan täällä Turun kupeessa asuttu, niin päiväkoti, neuvola, koulu, lähikauppa ovat olleet samoja. Suuri muutos tulee olemaan myös koirapiireihin, vihdoinkin saanut suht pysyvää ja ennenkaikkea hyvää treeniseuraa.

Siellä maalla ollaan sitten melkein tyhjän päällä. Lähikauppa on pieni kyläkauppa, suurempi kauppa on sitten jossain, lähellä asuu miehen sukua, varmasti innokasta lastenhoitoapua löytyy, tiedän missä olisivat lasten tulevat koulut, päiväkoti. Onneksi sieltä löytyy meille muitakin tuttuja, pari lapsiperhettä. Ei se ihan tyhjän päälle olisi, mutta niiiiiiiin erilaista ja jännittävää, mitä olisi elämä omassa talossa ja omassa pihassa, jossa on tilaa mennä ja tehdä ja mies saisi pomppia ulkona  munasillaan ilman, että naapurit häiriintyy.