Talo tyhjenee. Ja jos ois ollut fiksu ja ahkera niin olisi pakannut aikasemmin, olisi aikasemmin laittanut tavaraa eteenpäin. Mutta kun ei ole fiksu, eikä ahkera vaan laiska ja saamaton. Tänään mies lähti vuokrapakulla kohti tulevaa. Se tunne kun koliseva ja äänekäs paku kaarsi pihalta oli huima ja ihan vain sen takia, kun epäilin auton hyytyvän ensimmäisiin valoihin. Mutta ihme ja kumma auto pääsi perille tavaroineen, kuljettajineen ja yhden pienen tytön kanssa. Nyt sitten laatikoita ja huonekaluja löytyy jostain maalaiskylän tönöstä, heinäkuuta odotellessa että saadaan tavarat vietyä sisälle asti. :D Tästä tulee niiiiiin erilainen muutto mihin olen vuosien aikana tottunut, ihan vaan sillä että talo ei ihan vielä ole muuttovalmis joten muutetaan hetkeksi miehen vanhemmille. 

Jos ois fiksu niin olisi nyt täksi viikoksi sijoittanut lapset ja koirat johonkin hoitoon, ja oltaisiin keskitytty miehen kanssa tavaroiden siirtämiseen paikasta A paikkaan B. Mutta sekin olisi liian helppoa. Joten keskimmäisellä lapsella on vielä tällä viikolla joka arkiaamu uimakoulua. Vanhimman tytön kavereita tulee yöksi. Minun on aivan pakko mennä koirani kasvattajan luokse treenaamaan ja aivan pakko mennä viikonlopuksi koulutukseen. Aivan pakko oli myös sopia lääkäreitä ja muita virallisia menoja täksi viikoksi. Ihan vain sen takia, kun tämä muutto ei olisi liian helppo ja näppärää ilman lisäohjelmia. Miksi tehdä asioista helppoa, kun niistä voi tehdä haastavampia arjen askareita?

Ai, niin tämän ja edellisen postauksen välissä olen käynyt ihan livenä katsomassa taloa. Ihan samalta se näytti mitä kuvissakin on, jotain ihme lautoja siellä sun täällä. Piha oli yhtä kaaosta.  Samalla reissulla käytiin valitsemassa värejä.

Ilmaiset kahvit  sille, joka arvaa mihin huoneeseen mikäkin väri on menossa. :D    Tässä on ns vanhan puolen värimaailmaa, katsotaan sitten mitä sinne uudelle puolelle tulee kunhan laajennus on valmis.