Uusin artikkeli oli kuvia vaille valmis. Ihanan makoisa sämpylä oli vierellä, tiskikone hiljentynyt, mies ja lapset tuhisee. Kaikki oli täydellistä, kunnes avasin koneeni, vuodatuksen ja ja ja.... mitä näinkään koko penteleen ainakin miljoonan rivin tekstini oli hävinnyt ! Kaikki, ihan kaikki mitä olin kirjoittanut näistä kai kohta kuukauden tapahtumista olivat poissa. Kiitos. Ihanaa. Hitto. 

No mikäs tässä kärpäsiä pörrää ympäri taloa, maalla kuulemma niitä on. Ja meillä kotona kärpäset jättää jälkeensä ruskeita läikkiä ja miehen vanhempien luona kärpäset jättää jälkeensä mustiä jätöksiä, johtuu kuulemma navetasta. Kaikkea sitä maalla oppii. :D

Eilen oli ihan mahtava päivä, (huom PÄIVÄ). Päivällä keskimmäisen lapsen parhaan ystävän perhe ilmoitti, että ovat kohta Santalahden leirintäalueella. Ja kutsuivat meidät sinne vierailulle. Kuuden aikaa me aikuiset ja tytöt pujahdettiin tila-autooni, ajoimme kylätietä kohti isoa tietä ja autosta kuului hassu ääni. Kuulemma muta lähti liikkeelle, olihan mies sen auton edellisenä päivänä pessyt. Kaupungissa tankattiin auto, mies vielä varmuuden vuoksi katsoi auton alle ettei siellä mitään ihmeellistä näy, ei näkynyt. Ja sitten jatkettiin matkaa, kunnes kuului BLING ja punainen merkkivalo syttyi palamaa. Lähinnä bensavalon tunnistan ja huusin mikä valo toi on. Vastaukseksi sain, pysäytä auto. Matka katkesi siihen, sitten odoteltiin... BLING äänen jälkeen hyvä päivä vaihtui huonoon iltaan.)

Kirosin miehen, koska ei huolla mun autoa koskaan ajoissa, koska ei korjannut jarrupaloja ajoissa ja samalla ennakoinut tulevaa, ja tietenkin ihan senkin takia, koska mies on juuri sen auton minulle valinnut.  Vesipumppu sanoi sopimuksen irti. Jippii. No onneksi reilun tunnin odotuksen jälkeen miehen isä saapui mustalla ratsulla pelastamaan meidät. Onneksi auto ei mennyt tulevana keskiviikkona rikki, jolloin olisi tarkoitus suunnata Turun lomalle lasten kanssa. Sehän olisi ollut aivan hulvatonta, jos auto olisi mennyt rikki kehä 3:lla. Tai takaisin tullessa jäänyt jonnekkin Salon kohdalle. Nyt sentään näppärä autotuntija mieheni oli mukana. 

Autottomana maalla ei ole kiva tunne, lähde siinä sitten ostamaan monta ruokasäkillistä ruokaa kun ei ole autoa, lähde siinä sitten viemää lapsia Turkuun, lähde siinä sitten nome-kokeisiin lauantaina. Onneksi asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla, tiedä sitten vielä millä tavalla. 

Tänään ainakin käytiin siellä Santalahden leirintäalueella kahden tytön kanssa. Matka sujui leppoisasti miehen teinipiipautossa, johon mahtuu neljä ihmistä ja vielä rattikin on siinä ihan väärällä puolella. Onneksi sain hoidettua samalla reissulla kauppareissun. Kauppareissut vaativat vielä suunnitelmallisuutta ja järkeä enemmän, eiköhän niistäkin saada vielä monta iloista postausta. 

Meillä on välillä tapana miehen kanssa ajella ympäri kylää. Niin kuin kuvastakin näkyy, kaunista täällä on. Luonnossa vielä kauniimpaa.